Vuosi 2020 on hyvässä vauhdissa, mutta silti haluan vielä palata yhteen yrittäjäurani huippuhetkeen viime syksyltä. Toisen yrittäjän todella ikävän tapahtuman seurauksena syntyi upea kokemus. Kuten monissa draaman kaarissa, myös tässä oli onnellinen loppu.
Tapahtumaketju alkoi tästä karhulalaisen Herkkukauppa Praliinin instasivuilla näkemästäni karusta päivityksestä…
Luonnollisesti olin surullinen yrittäjän puolesta ja mietin kuinkahan laajasta onnettomuudesta mahtoi oli kysymys. Samana iltana Kymenlaakson Yrittäjänaisten jäsenillassa Pyhtäällä Praliinin yrittäjä Tiija kertoi meille tarkemmin tapahtuneesta. Hän pyysi vihjaamaan mikäli jostain löytyisi tilapäiset tilat mahdollisimman pian hänen liiketoiminnan jatkamiselle. Minulla syntyi ajatus yhteistyöstä saman tien. Tiesin Tiijan entuudestaan Kymenlaakson Yrittäjänaisten hallituksesta, mutta muuten emme toisiamme tunteneet. Päätin odottaa aamuun ja soittaa hänelle heti seuraavana päivänä.
Mietin mitä pienistä tiloistani pystyisin Tiijalle tarjoamaan, jotta ehdotukseni olisi mahdollisimman houkutteleva. Lauantaina tavattiin Kauppakadulla ja alustavasti mittailtiin jo kalusteiden paikkoja. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä innostuneempi olin.
Aloin innokkaana raivaamaan varastoa, vaikkei päätöksiä oltukaan vielä tehty. Varastonsiivoushan on aina paikallaan, varsinkin minulla, kun tilat on pienet ja paljon ”säilytettävää” 😊 Torstaina palaset loksahtivat paikoilleen ja päätös yhteistyölle oli tehty. Nyt aloitin hurjan myllerryksen myymälän puolella, jotta sain tyhjennettyä sovitun tilan Tiijalle. Kaikki onnistui täydellisesti ja lauantaina ensimmäinen muuttolasti tuli Kauppakadulle. Tasan kaksi viikkoa ensipuhelusta, torstaina syyskuun markkinapäivänä vietimme Herkkukauppa Praliinin ja Purnukan yhteistyön avajaisia. Kaupunkilehti Ankkurikin innostui kirjoittamaan meistä jutun, jonka pääset lukemaan tästä linkistä (https://www.lehtiluukku.fi/lehti/kaupunkilehti-ankkuri/_read/7.9.2019/223151.html) .
Syyskuu meni toistemme tuotteisiin tutustumisella ja yhteisten toimintatapojen sovittamisella. Oli hämmentävää huomata, kuinka mutkattomasti tulimme toimeen. Minua ei häirinnyt kertaakaan toisen läsnäolo vaikka olin jo 16 vuotta tottunut olemaan yksin. Tiija oli aivan loistava tyyppi. Pystyimme päivittäin opastamaan ja sparraamaan toisiamme. Sain myös konkreettista apua mm. kuvankäsittelyohjelman tehokkaammassa haltuunotossa. Hiljalleen aloimme vuorotellen tuurata toisiamme, työpäivät lyhenivät ja mahdollistimme toisillemme lounastaukoja. Ulkopuolisen saattaa olla mahdotonta käsittää kuinka kiinni yksinyrittäjä on omassa puodissaan. Ei sitä oikein lounaille kesken päivän malta lähteä, sillä lappu ovessa voi käännyttää montakin asiakasta ja enkä minä tohtisi tuottaa pettymystä yhdellekään. Päivät kuluivat jouhevasti ja reilun kahden kuukauden kokeilun loppupuoliskolla teimme kadehdittavan lyhyttä työviikkoa…. 4:n tunnin työpäiviä kahdella vapaapäivällä.
Nautin vapaudesta ihan täysillä. Ensimmäistä kertaa pystyin pitämään vapaata ilman mitään syytä. Tähän mennessä olen aina järjestänyt itselleni tuuraajan jonkun tärkeän syyn vuoksi, nyt saatoin vain olla kotona. Ja näillä työvuosilla se oli ehkä tärkeintä. Hankin myös itselleni useiden vuosien tauon jälkeen kahden kuukauden kuntosalikortin. Pyöräilen paljon töihin ja käyn pitkillä lenkeillä koirani kanssa, mutten kuuden työpäivän viikkorytmillä kahden pojan huoltajana todellakaan ole malttanut jumppailla. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus ja päätin kokeilla löydänkö uudestaan motivaation lihaskunnon kehittämiselle.
Ajanjaksolle ajoittui myös paikallisten kivijalkamyymälöiden tempaus Puotipäivät. Ensimmäistä kertaa kampanjan puitteissa järjestettiin myös Ilta puodeissa -tapahtuma. Oli innostavaa suunnitella sitä yhdessä Tiijan kanssa ja yhteinen liiketila mahdollisti myös yhteismarkkinoinnin. Väkeä kävi mukavasti ja pitkä työpäivä yli yhdeksään illalla meni vauhdikkaasti. Meillä oli myymälässä hattarakone, aarteen etsintää, huulipunabaari ja paljon tarjouksia. Kampanjan tavoitteiden asettaminen, toteutus ja tulosten purku oli yhdessä paljon antoisampaa. Lisäksi voisin väittää, että yhdessä tekeminen sitoutti kampanjaan vakavammin. Itsekseen tekemällä helposti puuttuu rohkeus kokeilla täysin uusia juttuja. En välttämättä olisi raahannut kaupan nurkkaan hattarakonetta ellei meillä olisi yhdessä ollut makea fiilis illan suhteen.
Tällainen kahden yksinyrittäjän yhteistyö oli ainutlaatuinen. En vieläkään tiedä, mistä niin vahva tunne onnistumisesta tuli. En epäröinyt hetkeäkään vaikka toinen ei ollutkaan minulle ennakkoon kovin tuttu. Luotin täysin vaistooni ja hetken voimakkaaseen ideaan. Yleensä olen nopea ratkaisuissani silloin, kun asia on riittävä houkutteleva. Oli toki selvää, että toimialamme sopivat yhteen täydellisesti ja voimme palvella ristiin asiakkaitamme, mutta samalla tämä oli meiltä molemmilta aika villi heittäytyminen…. kuitenkin erittäin onnistunut, ellei täydellinen.
Marraskuun lopulla Karhulan liikkeen remontti oli valmis ja tuli eron hetki. Olisin kovin mielelläni jatkanut yhteistyötämme, mutta varsinkin joulusesonki vaati molemmille enemmän neliöitä. Lisäksi Herkkukauppa Praliinilla oli aivan upeat remontoidut tilat Karhulassa. Jatkoimme siis molemmat itsekseen omien toriemme laidalla. Sain nauttia palan makeaa elämää ja sen ainutlaatuisuus muistuttaa arjessa vieläkin. Oli luksusta nauttia vapaudesta. Mennä ajoissa poikien luo kotiin, ruokailla yhdessä järkevään aikaan, käydä lounailla sekä kuntosalilla. Rehellisesti sanottuna paluu vanhaan kauhistutti ja laittoi miettimään mitä tulevaisuudelta haluan. Ainakin tammikuussa hankin uuden kuntosalikortin ja ties mitä vielä muuta 😉
