Keittiötarvikepuoti Purnukan ovi avattiin ensimmäisen kerran 2.lokakuuta 2003. Pian tulee siis jo 15 vuotta siitä, kun yhden liki kolmekymppisen kotkalaisen naisen unelma täyttyi ja sitä unelmaa elän edelleen. Mielikuva kaupan pitämisestä oli vahvistunut aiemmissa työpaikoissa ja siitä suuresta vastuusta, jonka edellinen työnantajani minulle antoi. En pomppinut pilvilinnoissa vaan kuvittelin tietäväni kauppaleikeistä aika lailla. Aktiivinen järjestötyö ja verkostot auttoivat alkutaipaleella ja antoi näkökulmia yrittäjyyteen. Paljon on kuitenkin yrittäminen tänä aikana muuttunut. Markkinointi ja mainonta ehkä kaikkein eniten ja sen vuoksi nyt näitäkin rivejä rustaan.
Ei riitä, että löydän hyvät tuotteet myyntiin ja osaan palvella asiakasta. Minulla täytyy myös olla keinot solmia yhteistyökuviota, hallita taloutta ja ymmärtää kirjanpitoa. Eduksi on myös visuaalinen silmä, jotta esillepanot ovat houkuttelevia sekä terävä kynä, jotta mainoslauseet julisteissa innostavat ostamaan. Minulla täytyy toki olla hyvä yleiskunto, sillä sairaslomia ei tunneta eikä vapaapäiviä lasketa. Kaiken tämän ihanan keskellä pitää vielä löytää aikaa somettaa. Ainakin osan tehtävistähän voi toki ulkoistaa, mutta yrittäjä haluaa tehdä kaiken mielellään itse. Oma pieni kauppa on kuin oma lapsi eikä sitä osaa kukaan muu paremmin hoitaa. Tämän minun vahvaa teini-ikää elävän lapsen kiukut, kasvukivut, kokeilut, kompuroinnit, synttärit, innostumiset ja naurun hetket jaan nyt täällä blogissa teille.
Yksi jännittävä työtehtävä siis lisää to-do -listalla . Katsotaan miten tämän kanssa pärjään.
